Veneilyperinteet Kanariansaarilla
Saariston ainutlaatuinen maantieteellinen sijainti, saarten erityispiirteet ja loistava ilmasto ovat luoneet pitkät ja tunnetut veneilyperinteet.

Seitsemän kultamitalia, 28 olympiaregattapurjehtijaa ja lukuisat maailman- ja Euroopan mestaruudet. Kanariansaaret tunnetaan koko maailmassa olympiapurjehtijoistaan. Saariston tuuli- ja aalto-olosuhteet, hyvä ilmasto ja ensiluokkaiset valmiudet ovat tehneet siitä todellisen kansainvälistä arvostusta nauttivan purjehtijoiden kehdon.
Kanariansaarilla vallitsevat ihanteelliset olosuhteet purjehtimisen harrastamiseen ja ne tunnetaan koko maailmassa merenkävijöittensä ansiosta. Hyvät ilmasto-olosuhteet ovat avaintekijä sille, että lukuisat regattapurjehtijat ja Espanjan olympiamitalistit ovat kotoisin saarilta. Kanarialainen Luis Doreste oli ensimmäinen espanjalainen kaksi kultamitalia voittanut urheilija. Doresten lisäksi Kanariansaarilta ovat kotoisin lukemattomat regattapurjehtijat, jotka ovat voittaneet Kanariansaarille lukuisia mitaleja, muun muassa olympiakultaa ja maailman- ja Euroopan mestaruuksia.
Joaquín Blanco, Gustavo Doreste ja Francisco Acevedo olivat ensimmäiset Espanjan olympiajoukkueen regattapurjehtijat, jotka olivat kotoisin Kanariansaarilta. He osallistuivat Montrealin olympialaisiin vuonna 1976. Siitä hetkestä alkoi idyllinen suhde purjehtimisen ja saarien välillä, joka jatkuu edelleen. Saaristosta on kotoisin jopa 28 regattapurjehtijaa, jotka ovat edustaneet Espanjaa 53 kertaan viimeisissä 12 olympialaisissa. Ja kanarialaiset merenkävijät ovat voittaneet Espanjalle 7 kultamitalia.


Kanariansaarten ensimmäisen olympialaisten kultamitalin purjehduksessa voitti Luis Doreste. Tämä tapahtui Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984, 470-luokassa, yhdessä myöskin Kanarialta kotoisin olevan Roberto Molinan kanssa. Sen jälkeen kultamitalin voitti hänen veljensä José Luis Doreste Soulissa vuonna 1988 Finnjolla-luokassa.
Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 Luis Dorestesta tuli purjehdusmaailman kuuluisuus. Kanarialainen purjehtija voitti toiseen kertaan olympiamestaruuden ja näin hänestä tuli ensimmäinen espanjalainen kaksi olympiakultaa voittanut urheilija. Tällä kertaa hän kilpaili yhdessä kanarialaisen Domingo Manriquen kanssa Flying Dutchman -luokassa. Patricia Guerra puolestaan, purjehtien yhdessä Theresa Zabellin kanssa, voitti myös Barcelonan olympialaisissa kultamitalin Kanariansaarille.
Seitsemännen saariston olympiakullan voitti Fernando León Atlantan olympialaisissa vuonna 1996 Tornado-luokassa yhdessä Pepote Ballesterin kanssa. Kanarialainen regattapurjehtija oli hyvin lähellä olympiamitalia Soulissa 1988, jossa hän päätyi neljänneksi 470-luokassa. Hän osallistui myös Barcelonan olympialaisiin vuonna 1992 Soling-luokassa kilpaillen yhdessä kuningas Filip VI:n kanssa saavuttaen kuudennen sijan.


”Kun verrataan muihin kohteisiin, Kanariansaarilla vallitsevat tuuliolosuhteet, joiden ansiosta siellä voi purjehtia lähes koko vuoden. Lisäksi aaltojen vaihtelevuus tekee regatta-alueesta houkuttelevamman ja vaativamman. Samoin luonnollisesti koko vuoden vallitseva hyvä ilmasto. Hyvät lämpötilat, erityisesti vedessä, tekevät purjehtimisen miellyttäväksi ja mukavaksi”.
Luis Doresten mielestä nämä kolme ominaisuutta ovat avaintekijät sille, että Kanarian purjehdusharrastus erottuu joukostaan kansainvälisesti. Lisäksi ”kanarialainen purjehtija luottaa vaistoihinsa verrattuna anglosakseihin, jotka ovat teoreettisempia”, ja tämän ansiosta kanarialaisten on helpompi sopeutua erilaisiin regatta-alueisiin.
Vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisten ja vuoden 1996 Atlantan olympialaisten välisenä aikana kanarialaiset purjehtijat voittivat 7 kultamitalia. Tämä on historiallinen saavutus, joka on vaikea ylittää, sillä ”purjehtiminen on muuttunut suuresti”, selvittää Luis Doreste. ”Siitä on tullut ammattimaisempaa ja paljon vaativampaa, sekä fyysisesti että henkisesti. Korkeimman tason saavuttaminen on vaikeaa ja urheilijat turhautuvat, jos he eivät saavuta tuloksia”, toteaa Doreste. Lisäksi hänen mielestään ”tuen saaminen on ehdottomasti välttämätöntä, jotta kyvyt eivät pääse karkaamaan ja jotta nuoret urheilijat eivät menetä innostustaan, joka on tämän urheilulajin ydin”.
Huolimatta siitä, että ennen purjehtiminen oli teknisempää ja taktisempaa, ja nyt taas nopeus on etusijalla, ”Kanariansaaret ovat edelleenkin kilpailukykyinen kohde harjoittelijoille ja hyvien purjehtijoiden kouluttamiselle”, vakuuttaa Luis, sillä ”meillä on lukemattomia sopivia alueita, jotka täyttävät uusien veneiden vaatimukset, joille etsitään tasaisempia ja vähäaaltoisempia vesistöjä”.
Luis kertoo 50 vuotta purjehdittuaan olevansa ”edelleen täysin purjehdushullu. Halu purjehtimiseen jatkuu edelleen. Lisäksi tässä urheilulajissa voit olla edelleen kilpailukykyinen ja aktiivinen iästä huolimatta, siirtymällä vain fyysisesti kevyempiin tehtäviin”. Purjehtiminen on tuonut hänelle suurta urheilumenestystä, mutta Luisin mielestä tämän urheilulajin koukuttavin tekijä on ”saada olla jatkuvasti yhteydessä luontoon, tutustua uusiin ihmisiin joka regatassa ja välttää aina rutiinia”.