Saarella, jolla on sielu, on paljon kerrottavaa, sillä El Hierron kaltaisen saaren identiteetin muodostuminen on vaatinut monia vuosia, vuosisatoja ja vuosituhansia.
Saari oli historiassa tunnettu monilla eri nimillä ennen sen nykyisen nimen muodostumista. Ombrion, Capararia, Pluvialia, Eseró tai Hero ovat vain joitakin tunnetuimmista nimityksistä. Mutta nimi ”Meridiaanin saari” on epäilemättä se, johon liittyy eniten historiaa ja kaikkein tunnetuin tarina. Nimen antajan uskotaan olleen Ptolemaios, kreikkalais-egyptiläinen astronomi, joka määritteli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla nollameridiaanin sijaitsevan saaren läntisessä kärjessä, juuri siellä, missä sijaitsee El Hierron Punta de Orchilla -niemi. Täällä se sijaitsi vuosisatojen ajan, kunnes vuonna 1884 sen sijainniksi määriteltiin Greenwich.
Ensimmäiset asukkaat
Saaren ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat bimbachet tai bimbapet, alkuasukasheimo, joka asui saarella ainakin vuoden 120 alusta lähtien ja siihen saakka, kunnes saaren valloitti 1400-luvulla Juan de Bethencourt ja saari liitettiin Kastilian kuningaskuntaan. Bimbachet tai bimbapet jättivät jälkeensä lukuisia kalliopiirroksia, joista laajimmat ja merkittävimmät sijaitsevat El Julanissa, jossa on nähtävillä myös muinaisen ”Tagoror”-nimisen kokoontumispaikan jäänteet.
He asuivat luolissa tai yksinkertaisissa kivirakennelmissa ja elivät tasapainossa saaren olosuhteissa, jotka tarjosivat heille riittävästi luonnonvaroja. Heidän yleisimmät elinkeinonsa olivat maanviljely, karjan laiduntaminen, metsästys, kalastus ja keräily.
Kastilian kuningaskunnan rooli
Myöhemmin Kastilian kuningaskunta palkkasi baskilais-ranskalaisia palkkasotureita saaren valloittamiseen. Tästä hetkestä lähtien viljelymaita ja muita luonnonvaroja ei enää jaettu tasapuolisesti, vaan feodaalijärjestelmän perusteella.
Kolumbuksen vierailu saarella
Vuonna 1493 saari vastaanotti vieraakseen yhden historiamme kuuluisimmista ja merkittävimmistä henkilöistä. Lähtiessään toiselle matkalleen Amerikkaan, Kristoffer Kolumbus pysähtyi saarelle 17 päivän ajaksi. Hän otti saarelta vettä ja ruokaa odotellen samalla suotuisia tuulia, jotka edistäisivät hänen matkaansa Amerikkaan.
6. päivänä tammikuuta 1546 tuotiin laivalla saarelle Virgen de Los Reyes -neitsytpatsas. Merimiehet vaihtoivat patsaan saaren paimenilta saamiinsa muonaan ja tarvikkeisiin. Näin patsaasta tuli La Dehesan paimenten omaisuutta ja heidän suojelusneitsyensä, ja yksi El Hierron historian merkittävimmistä pilareista. Nykyään se on saaren asukkaiden merkittävin yhteiskunnallinen ja uskonnollinen symboli.
El Hierron lääketieteelliset ominaisuudet
1800-luvulla el Hierron saaresta tuli poliitikkojen, sotilashenkilöiden ja liberaalien karkotuspaikka. Tästä seikasta oli kuitenkin hyötyä saarelle, sillä kun saaren ensimmäinen lääkäri, Leandro Pérez, tuli karkotettuna saarelle, hän huomasi Sabinosassa sijaitsevan Pozo de la Salud -lähteen vesien parantavat ominaisuudet. Myöhemmin useat lääkär
Vesi, saaren elämän lähde
El Hierron asukkaat ovat kärsineet veden puutteesta jo sen ensimmäisten asukkaiden ajoilta lähtien. Tämä on se perimmäinen syy sille, miksi Garoé-puulla on niin suuri merkitys, sillä sitä pidetään tämän elintärkeän nesteen tuottajana. Puu tuhoutui myrskytuulessa vuonna 1610 ja siitä lähtien veden tarina El Hierrolla on liittynyt kiinteästi niukkavesisten lähteiden ja vähäisten vesisuonien hyödyntämiseen. Erityisen merkittävä on Azofan lähde lähellä Isoran kylää, johon liittyen Cabildo (saaren paikallishallinto) laati kunnalliset suojelumääräykset jo 1700-luvulla.
El Hierron asukkaat soveltavat veden käyttöön muinaisia tapoja, joista monet on peritty bimbapeilta eli bimbacheilta (El Hierron ensimmäiset asukkaat). Tällaisia ovat esimerkiksi eret, maretat (veden säilytysjärjestelmät luonnollisin keinoin) tai guásimot, luonnolliset tai keinotekoiset ontelot puiden sisällä, joissa pystyttiin säilyttämään jopa 100 litraa vettä.
Uudempia tapahtumia (1700-, 1900- ja 2000-luku)
Vuonna 1899 tulipalo tuhosi Valverden kunnantalon ja sen myötä vuonna 1553 perustetut arkistot. Vuonna 1912 perustettiin Valverden ja Fronteran kunnanhallinnot ja saari sai itsehallinto-oikeuden. 15. päivänä syyskuuta perustettiin El Pinarin kunta, joka on Espanjan nuorin kunta.
Saari, jolla on pitkä, elävään historiaan perustuva menneisyys.