Vuosien 2011 ja 2012 tulivuorenpurkaukset loivat uutta elämää El Hierron vesiin
El Hierro on nuorin Kanariansaarista ja se syntyi 1,2 miljoonaa vuotta sitten useiden tulivuorenpurkausten seurauksena, kun magma puhkaisi merenpohjan ja syöksyi jopa 1501 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle (Malpason huippu, saaren korkein kohta). Saaren tuliperäinen luonne ei ole pelkästään historiaa, vaan myös nykypäivää. Lokakuun 2011 ja maaliskuun 2012 välisenä aikana El Hierrolla tapahtui useita merenalaisia tulivuoren purkauksia (ensimmäiset tämän tyyppiset purkaukset viimeisten 500 vuoden aikana). Purkauksia edelsivät lievät seismiset liikkeet, joita väestö ei edes huomannut ja jotka kohottivat maanpintaa joillakin alueilla lähes kuuden senttimetrin verran. Vuosien jälkeen uusi merenalainen tulivuori on tuonut uutta elämää El Hierron vesille ja siitä on muodostunut mielenkiintoinen kohde sukeltajille.
120 metriä leveä kraatteri
Purkausten sarja kesti 134 päivää ja se oli Kanariansaarten toiseksi pisin purkausjakso Timanfayan (Lanzarote) purkauksen jälkeen vuonna 1730. Uusi tulivuori sijaitsee El Hierron eteläpuolella, viiden kilometrin etäisyydellä La Restingasta ja 88 metrin syvyydessä Mar de Las Calmas -merialueella. Sen pohjan läpimitta on 700 metriä ja sen kraatterin leveys on 120 metriä.
Uusiutunut merenpohja
Vuoden 2011 tulivuorenpurkaukset ovat uudistaneet merenpohjaa ja lisänneet luonnon monimuotoisuutta ja muovanneet ainutlaatuisen ja elävän merenalaisen maiseman. Sukeltajille on tarjolla uudet näkymät. Espanjan valtamerentutkimusinstituutin (IEO) alainen Kanarian valtamerentutkimuskeskus käynnisti kampanjan, joka toteutettiin 27. huhtikuuta – 4. toukokuuta 2015 välisenä ajanjaksona valtamerentutkimusaluksella Ángeles Alvariño. Kampanjassa kerättiin todisteita merenalaisen tulivuoren ympäristön uusiutumisesta ottamalla näytteitä merenpohjasta ja sen eläimistöstä 90–900 metrin syvyydessä.
Kaloja, simpukoita ja sessiilejä eliöitä
Tulivuoresta purkautuneeseen laavaan kiinnittyneet lukuisat eliöt houkuttelevat paikalle kaloja, äyriäisiä ja pääjalkaisia, jotka saavat niistä ravintoa. Sieltä löytyy simpukoita ja monisukasmatoja, joka on yksi matoa muistuttava nivelmatojen tyyppi, jotka kiinnittyvät substraattikerrokseen ja saavat ravintonsa suodattamalla vettä, joka on erittäin ravinnepitoista tulivuorenpurkauksesta johtuen. Tulivuorenpurkauksesta selvinneitä organismeja ovat esimerkiksi sessiilit eliöt, kuten gorgoniat, korallit ja sienet. Kalalajeista mainittakoon fulas amarillas (koruahven), meriankeriaat, mureenalajit, timanttiliskokalat, cabrillas (pastellimeriahven), pejeperros (karjuhuulikala), sekä medregales (isopiikkimakrilli).
Sukeltajien kohde
Jo ennen uuden tulivuoren syntyä saari oli yksi maailman arvostetuimmista sukelluksen harrastajien kohteista, sekä kokeneille konkareille että aloittelijoille (ja jopa niille, joille tämä on ensimmäinen kerta). Ja nyt se on entistä arvostetumpi. Saarella on infrastruktuurit, henkilöstö ja tarvittavat materiaalit sukeltamisen harrastamiseen täysin turvallisesti. Saarella on valtava määrä sukelluspaikkoja. La Restingan alueella voi lisäksi sukeltaa jopa 300 metrin syvyydessä vain muutaman mailin päässä rannikolta, näkyvyys on vaakatasossa jopa 30 metriä, ja siellä voi tutustua merenalaisiin rantajyrkänteisiin, reunamiin, hiekkapengermiin, luoliin...
Runsas kasvillisuus ja eläimistö
Veden lämpötila vaihtelee yleensä 18 ja 25 asteen välillä vuoden ympäri, mikä houkuttelee alueelle monia trooppisia ja Välimeren lajeja. Kivikkoisen pohjan peittona kasvaa tiheä kasvillisuus, mikä tekee saaresta ihanteellisen suojapaikan monille kasvi- ja eläinlajeille, ja sen kautta kulkevat myös välivesien lajit. Esimerkiksi La Restingan merireservaatti on kansainvälisesti tunnustettu rahoitusalue, jossa viihtyvät monet eläimet, kuten kilpikonnat, tonnikalat, rauskut, meriahvenet, chuchos (keihäsrausku), delfiinit, barrakudat... ja silloin tällöin jokunen rauhallinen valashai.
Luonnonlaboratorio
Sukeltajien lisäksi myös muut tahot ovat löytäneet alueelta uusia kiinnostuksen kohteita merenalaisen tulivuoren ansiosta. Viime vuosina Espanjan valtamerentutkimusinstituutti on järjestänyt lukuisia tiedekampanjoita alueen tutkimukseen ja näin siitä on muodostunut todellinen luonnonlaboratorio, jossa voidaan analysoida ilmastonmuutoksen, kuten tulivuorenpurkauksen, vaikutuksia meren ekosysteemeihin.