Unescon biosfäärialueeksi julistama La Gomera on yksi maailman suurimmista ekologisista jalokivistä sen luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Saarella on eniten kotoperäisiä lajeja Euroopassa; kaksi lajia jokaista neliökilometriä kohden. Sen 17 suojeltua luonnonaluetta muodostavat perinnön, joka on erittäin merkittävä alueen tuliperäisen luonteen, maantieteellisen sijainnin, erityisten maaperän muodostumien, korkeuden ja erinomaisen ilmaston takia. Saari on melkein pyöreä, sen tuskin 370 neliökilometrin alueella on huikeita rotkoja ja mereen laskevia uskomattomia laaksoja. Siellä on myös hyvä sää ympäri vuoden pasaatituulien ansiosta. La Gomeran eristyneisyys on ollut siunaus kasveille ja eläimistölle, jotka ovat jääneet tähän niitä suojaavaan temppeliin. Pico de Garajonay, joka nousee 1.487 metriä merenpinnan yläpuolelle, on ihanteellinen kohde vaellukselle sen yhteensä yli 600 kilometriä pitkällä polkuverkostolla tai polkupyöräretkelle sen lähes 92 kilometriä merkittyjä pyöräilyreittejä pitkin.
Yli 1000 kotoperäistä lajia
La Gomera on kuin biologisen monimuotoisuuden Nooan arkki. Saarelta löytyy 4.182 maalla elävää lajia, joista 1.021 on kotoperäisiä. Tästä määrästä 25 prosenttia, noin 264, elää ainoastaan tällä saarella. Niitä elää saaren kolmessa ekosysteemissä: rannikon pensaikko, termofiiliset metsät ja mäntymetsät. Lajien runsaus merenpinnan tasolla yllättää vierailijan Camino Natural Costas de La Gomera -luontopolulla (GR-132), johon voi tutustua Info La Gomera -sovelluksessa. Vallehermoson kunnassa sijaitsevalla Sabinaresin reitillä voi tutustua termofiilisen metsän loistoon. Metsä kattaa pasaatituulien luoman pilvenmeren peittämän alueen. Saarelta löytyy esimerkiksi palmumetsä ja väriherne ja laajat vihreät vuoret, tertiaarikaudelta peräisin oleva saaren suojeltu aarre laakeripuumetsä Garajonayn kansallispuistossa. Tämä on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa luonnon mäntymetsä on korkeammalla kuin vihreän aluskasvillisuuden vuorialue. Kasvisto elää kallioisilla alueilla, kuten San Sebastián de La Gomeran Roque de Agando, Alajeron Roque de Imada tai Vallehemoson Roque Garabato.
Tertiaarikauden metsäaarteet
Garajonayn kansallispuisto on tunnustettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Alue on yksi edustavimmista olemassa olevista laakeripuumetsistä. Metsä on kostea ja siinä elää useita ikivihreitä lajeja, jotka tertiäärikaudella peittivät käytännössä koko Euroopan, mutta ovat säilyneet ainoastaan hyvin harvoissa erityksissä olevissa paikoissa, kuten tämä koskemattoman luonnon saari. Paras tapa tutustua metsään on vaellus, jonka aikana voi ihailla laakeripuumetsän loistoa liaaneineen, sammaleineen ja sienineen. Meriga-reitillä Agulon kunnassa pääsee ihailemaan jopa 35 metriä korkeita viñátigo -puita, jotka muodostavat upeita saniaisten ympäröimiä luonnongallerioita. "Alue tekee vaikutuksen kauneudellaan ja mystisyydellään. Tässä metsässä ymmärrämme, miksi luonto on perintö, joka meidän on säilytettävä”, selittää Amparo Herrera Rodríguez, Garajonayn kansallispuiston opas.
Saaren eläimistön helmi
La Gomeran jättiläislisko on yksi maailman neljästä uhanalaisimmasta matelijasta. Eläimen luultiin kuolleen sukupuuttoon ja sen olemassaolosta tiedettiin ainoastaan fossiilien perusteella. Muutama vuosi sitten löydettiin kuitenkin yksi lajin yksilö Valle Gran Reyn La Mérican kallioilta. Eläimet ovat yli metrin pituisia ja ne vievät meidät monia, monia tuhansia vuosia taaksepäin. Saarella on kolme muutakin kotoperäistä matelijaa. Ne asuvat Vallehermoson ja San Sebastián de La Gomeran rannikkoalueilla.
Saaren kotoperäinen eläimistö on runsas; lukuisat selkärangattomat elävät erityisesti laakeripuumetsissä, joissa niillä on keskeinen rooli metsän elinkaaressa. Yksin Garajonayn kansallispuistossa on 153 kotoperäistä La Gomera -lajia. Niiden ohessa saaren linnusto muodostuu 50 eri lajista, joista kolme on kotoperäistä, kuten kanariankyyhky ja palmankyyhky, vihreän vuoriston alueen kotoperäiset lajit, sekä peltopyy ja jättilisko, jotka ovat eläviä jäänteitä muinaisista ajoista.
