Millainen on La Palman tulivuori

Espanjan nuorimman alueen alkuperä

Saariston luoteisosassa sijaitseva La Palma on Kanariansaarten saarista viidenneksi suurin ja väkirikkain. Se tunnetaan nimellä ”Kaunis saari” tai ”Sydänsaari”, ja siellä sijaitsee koko saariston toiseksi korkein huippu, Roque de los Muchachos, joka kohoaa 2 426 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Tulivuoriperäisen La Palman saaren arvioidaan kohonneen Atlantin valtameren syvyydestä noin kolme tai neljä miljoonaa vuotta sitten.

Imagen
Erupción volcánica Cumbre Vieja. La Palma.
Erupción volcánica Cumbre Vieja. La Palma.
Contenido

19. syyskuuta 2021 tulivuoriaktiviteetti käynnistyi Cumbre Viejan alueella uudelleen, ja siitä alkoi 85 päivää kestänyt tulivuorenpurkaus, joka ylitti kaikki saaren historialliset ennätykset pitkäkestoisuudellaan. Tulivuorenpurkaus alkoi Cumbre Viejan luonnonpuistossa, La Palman saaren eteläosassa, jossa kulkee saaren aktiivinen tulivuoriharjanne.

Contenido

Purkauksen alkaessa La Palman uudella tulivuorella ei vielä ollut nimeä, mutta sen ominaispiirteenä oli purkausten jatkuva vaihtelu ja kehittyminen, minkä johdosta tiedemiehet luokittelivat sen pitkäkestoiseksi hybridipurkaukseksi. Voimakkaimmassa vaiheessa pääkartio kohosi jopa 200 metriä aiemman pinnan yläpuolelle, jolloin sen kokonaiskorkeus oli 1 200 metriä merenpinnasta, vaikka huipun muoto muuttuikin useaan kertaan tulivuoren toiminnan aiheuttamista useista murtumista.

Contenido

Tämäntyyppinen tulivuori luokitellaan Stromboli-tyypin purkaukseksi, jolle on tyypillistä basalttilaavan purkautuminen voimalla, joka oli vulkaanisella räjähdysasteikolla 3/8, ja jossa purkauksen aiheuttama pylväs ei ylitä 10 000 metrin enimmäiskorkeutta ja jossa laavan lämpötila vaihtelee 1 200 ja 1 000 ºC välillä.

Toisaalta taas myös laavan ominaisuudet vaihtelivat suuresti koko purkausprosessin aikana. Lohkoina kulkevat laavavirrat tyyppiä ”Aa” etenivät noin 400 metrin tuntivauhtia, kun taas nauhamaiset ”pahoehoe-laavavirrat”, joissa laava on nestemäisempää, ylittivät 40 kilometrin tuntivauhdin.

Contenido

Saarella voidaan havaita kaksi pääasiallista tulivuorialuetta. Vanhin niistä sijaitsee pohjoisenpuoleisessa osassa. Se ei ole aktiivinen ja sen pyöreät muodot yhdistävät Taburienten alueen ja Cumbre Nuevan kaarenmuotoisen alueen.

Etelänpuoleisella alueella sijaitsee Cumbre Viejan harjanne, joka on nuorempi, vaikka se onkin pienempi kooltaan ja korkeudeltaan. Tulivuoriperäinen aktiviteetti on siirtynyt tälle alueelle alkaen jo 125 000 vuotta sitten, eli toisin sanoen alkaen pleistoseenikaudelta nykypäivään, ja se on yksi koko saariston aktiivisin tulivuorialue. Juuri täällä, Cumbre Viejan harjanteen alueella on rekisteröity ne seitsemän purkausta, joita saarella on tapahtunut viimeisten 500 vuoden aikana, joihin joudumme nyt lisäämään vuoden 2021 purkauksen, jonka vaikutus kohdistui 10 % La Palman saaren pinta-alasta aiheuttaen vahinkoja omaisuuteen, elinkeinoihin ja paikalliseen infrastruktuuriin.

Contenido

Paras tapa tutustua lähietäisyydeltä Cumbre Viejan tulivuorimaisemiin on lähteä tulivuorten reitille. Yhteensä 22 kilometrin pituinen retki, jonka korkeusero kattaa yli 1 200 metriä ja se päättyy lähes 2 000 metrin korkeuteen huipulla, josta on ainutlaatuiset näköalat yli saaren molempien puoliskojen.

Contenido

Reitti on vaikeustasoltaan keskivaikea ja se kestää noin 8,5 tuntia. Reitti on täysin valmisteltu patikointia varten ja nykyään se onkin yksi saaren suosituimmista patikointireiteistä. Kun lähdetään Refugio del Pilar -leirintäalueelta, reitti kulkee seuraavien tärkeimpien tulivuorten kautta: Birigoyo, Hoyo Negron kraatteri, El Duraznero, La Deseada, El Charco, Martín de Tigalate, San Antonio ja lopuksi Teneguía. Jos halutaan kävellä vielä pidempään, reittiä voi jatkaa, kunnes saavutaan Fuencalienten suolakentille ja majakalle, jossa voi tarkastella saaren kotoperäisiä lajeja ja kasvillisuutta tulivuorimaisemien taustaa vasten.

Contenido

Kiitokset Tri. Juana Vegas Salamancalle, Espanjan geologisen ja kaivosinstituutin perintöomaisuuden ja geodiversiteetin tutkimusryhmän koordinaattorille (Tieteellisen tutkimuksen johtava neuvosto) tätä artikkelia varten annetuista tiedoista.